Heikki Ruhanen

January 20th, 2007

Nyt on oltu 2 kokonaista viikkoa armeijan harmaissa. On tullut takaiskuja mutta muuten ihan hyvin on mennyt. Ensimmäistä aamua armeijassa oli omasta mielestäni liioiteltu varsinkin kun omassa yksikössäni oli suhteellisen mukava aamu. Kukaan ei hyökännyt tupaan karjumaan vaan käytävästä kuului nyt tuttu “Kompaniassa herätys! Ovet auki verhot pois!”. Ohjatut aamutoimet loppui parin päivän päästä joka oli helpotus. Kaikin puolin hyvässä jamassa ollaan. Jalat ihan kipeät nyt ensimmäisten viikkojen jälkeen ja voimat loppu, ei jaksa oikein myllertää vielä kunnolla. Mutta suhteellisen iloisella mielellä ja hyvällä asenteella ollaan liikenteessä.

10 aamua enää jäljellä kun täytyy astua palvelukseen. Ei vielä hirveästi hirvitä mutta aivot ovat käyneet jo kaikkea lävitse parin päivän aikana. Henkinen varustautuminen on alkanut ja viimeiset viikot ovat myös olleet kunnon nostatusta. Parin viikon ajan on nyt tullut käytyä lenkillä noin 3 – 6 km matkoja ja joululahjaksi saamani Polarin sykemittari on ollut käytössä. Keskiviikkona kävin 30min lenkin repun kanssa jossa oli painoja noin 10kg joka toi ihan mukavan lisän kävelyyn.

Tämmöisissä tunnelmissa tällä kertaa…

Hyvää Uutta Vuotta minunkin puolesta.

http://www.mil.fi/varusmies/

Vähän myöhässä tämäkin “uutinen” vaihteeksi. Eli TJ0 päivä tuli ja meni joka oli ihan mukavaa. Kaikki normaalit jutut tuli tehtyä mitä pitää eli herättiin Ihana aamu kappaleeseen. Ihme kyllä me ei kauaa pötkötelty sängyssä kun meillä oli jo kiire sapuskalle. En kyllä edes enää muista miksi meillä oli kiire sinne mutta meillä oli

No vasta lounaan jälkeen vedettiin siviilit päälle ja vietiin loput rojut varusvarastolle. Oli koko ajan vähä hymy herkässä kun näki muita ihmisiä jotka jäivät sinne taakse. Suhteellisen hilpeissä tunnelmissa oltiin kyllä suuremmilta osin. Itsellä ei kyllä tämäkään päivä hirveän “erikoiselta” tuntunut ja varmaan tässä nyt hiljalleen olen tajunnut ettei sinne tarvitse ihan heti lähteä enää. Ihan hyvät arvostelut sain ja hyvän sotilaspassin, siellä vaan vähän tahraa P -kauden cooperi mutta ei väliä

Aseen luovutus oli kyllä ehkä se parhain hetki mitä koki koko viikon aikana, oli se vaan hieno tunne. Harmittaa vaan että olisi pitänyt käydä näyttämässä jo minun tussaria jo aikaisemmin varastolla niin olisin saanut senkin kuntoon. Nyt oli alusta asti ongelmana ollut että liipaisin ei palannut takaisin laukaisun jälkeen. Piti aina sormella tökätä sitä että pystyi uudelleen ampumaan…

Ei tässä, toivottavasti viimeinen “Intti” merkintä pitkään aikaan. Ei tietoa mitä tulen nyt puuhastelee näiden sivujen kanssa, mitään Yliopisto blogia en kyllä ala pitää Kai tämä johonkin projekti käyttöön mitä siellä voi tulla tulisi. Muutenkin näitä minun “projekteja” voisi alkaa tänne hiljalleen kirjaamaan.

No voi hittolainen. Tässähän alkaa aamut olla niin vähissä että huimaa jo. No vähän juttua seuraa kuluneista viikoista.

Se Vuosanka Spol harjoitus meni ihan OK, vaikka tuntuu että tätä minun osallistumista ei olisi tarvittu edes. Pääasiassa pyörin näiden 207 sotilaspoliisien kanssa ja he vastasivat paskoista hommista. Heti alusta asti hommat olivat perus tavaroiden kantoa pisteestä A -> B, tavaraa oli sitten ihan kiitettävästi. Viikolla tein mm. kaksi varo tehtävää ammunnoissa, toimin puomimiehenä ja kannoin tavaraa! Myös “pääsin” osallistumaan sotilaspoliisien puomiharjoitukseen jossa harjoittelivat eri tilanteita mitä puomilla voi sattua. Aika perseilyähän se oli johtajien osalta ja täytyy sanoa että en ihan semmoista odottanut. Kai se on siinä ideana, ei voi tietää…

Sissi/jääkäri koulutukseenkin “pääsin” osallistumaan ihan omasta “tahdostani” joka sisälti tst-harjoittelua, taisteluasemissa sykkimistä ja sitten pieni kilpailu joka sisälti aseen purkamisen/kokoamisen ja lippaan vaihtoja. Yhtenä päivänä olin maalimiehenä eli tässä tapauksessa maskeerattiin onnettomuuden uhriksi ja piti näytellä ja nämä SPOL kilpailijat toimivat tilanteen mukaan. Ihan mukava päivä vaikka näyttelinkin tajutonta, viimeksi loppusodasta näyttelin kuollutta niin ei paljoa vaadittu tässäkään. Loppuviikko sitten nukuinkin sisätiloissa viereisessä yksikössä makuupussissa, olihan se sekin taas vaihtelua. Pääsin omaan yksikköön tiistaina jo nukkumaan ja kaverin luokse rentoutumaan iltavapaiden merkeissä.

Loppuviikko menikin ihan rennoissa tunnelmissa, 10km marssille jouduin osallistumaan mikä oli ihan mukava loppuunsa. Ihan hyvä sää ja ei edes raskasta loppuunsa ollut.

Muuta sitten, meidän yksikössä oli ihan hyvä vilske loppu viikon kun pari varusmiestä myöhästyi iltavapailta ja olivat nauttineet alkoholia kiitettävästi. Poistumiskieltoa tuli 5 päivästä ylöspäin kaikille osallisille.

Lisäksi vielä siitä PMPA SPOL harjoituksesta, täytyy mainita vähän millaisten varusmiesjohtajien kanssa olin tekemisissä koko ajan. Ihan mukavia ihmisiä omasta mielestäni pääasiassa, MUTTA tilanne keitti minulla ylitse kun polttivat teltan sisällä! Huomautin asiasta monta kertaa leirin aikana mutta kommenteiksi sain vain “Älä mussuta!”jne. En tiedä mikä ihme siinä on että:
1. Poltetaan teltassa
2. Pyynnöistä huolimatta tätä jatketaan
Tätä harrasti lähes kaikki johtajat joiden kanssa nukuin viikon ajan teltassa, tälleen ei tupakoitsijana tämä oli välillä sietämätöntä. Mitä siihen nyt aamutupakoinnit ja ilta&yö savut sai aina automaattisesti.

Ei muuta tällä kertaa,
seuraavalla viikolla tavaroiden palautusta, terveystarkastus ja kooperit ja kuntotestit…

Terve taas! Nyt alkaa hommat alkaa olla lopussa. Viikko takana Vuosankan maisemissa jonne ei olla heti olla menossa. SPOL leiri alkaa olla takana ja loppusota ohitse. Tässä vielä tämä päivä oleskelua kasarmilla niin pääsee maan yksikköön takaisin. Palasin vanhaan kotiini esikuntakomppaniaan viimeistä kertaa ja hyvät unet saatiin. Kerron leiristä enemmän kotona kun ei tällä puhelimella jaksa paljoa kirjoitella. Mutta sanotaan että aika turha leiri loppuunsa ja ei mitään oikeata hommaa. Olin nuorten 207 mukana ketkä käytännössä hoiti järjestelyt ja nakki hommat leirillä. Mutta tämä viikko enää niin kohta pääsee kotiin…

Viimeinen koitos lähestyy, viimeinen leiri. Kyseessä on Pohjoisen Maanpuolustusalueen SPOL-harjoitus Vuosangassa. Hommista ei vielä ole tietoa mutta kuulema ampumaleiri tiedossa, mutta itselleni oli laitettu joku ihmeellinen “titteli” sinne josta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Koko oman yksikön lääkintämiehet lähtevät sinne eri hommiin, mm. päivystämään leirisairaalaan tai kiinteistöryhmään. Leiri pitäisi kestää maanantaista seuraavan viikon tiistaihin nyt aluksi. Eli loppu palvelus meneekin sitten leirillä joka toivottavasti ei ole enää ylitsepääsemätöntä.

Muuta juttua sitten siviilistä niin kauaa ei pääse huilimaan kun intti loppuu, heti seuraavana maanantaina Kuopion yliopistolle juttelemaan opintojen aloituksesta. Asunnon etsintä on kiivaasti käynnistä ja vanhemmat käyvät maanantaina tutkimassa parikin vaihtoehtoa joista toivottavasti yksi edes tärppäisi. Eli tuurilla kun viimeisille vlv lomille tullaan niin sitä on koko loma yhtä muuttamista sitten. Tämä menee “hyvin” kun veljenkin muutto olisi samana viikonloppuna Joensuussa mutta minä kerkiän muuttaa onneksi myöhemminkin.

Auto lähtee minun käytöstä valitettavasti pois kun opiskelijalla ei ole varaa maksaa enää kaikkia maksuja jota autosta tulee. Yhteistä taivalta tuli ihan mukavasti ja kertaakaan ei tielle jättänyt.

Ei tässä muuta, katsotaan uudelleen kun koneelle pääsen taas

Yö viestitystä varuskuntasairaalasta.Viikonloppu meni ihan “mukavasti” valvoessa yöt ja päivät nukkuen. Juuri kun rytmiin alkoi tottua niin pitää taas rytmiä alkaa korjailee.

Tässä oli toiseksi viimeinen kiinniolo ja seuraava tulee leirin muodossa. Seuraava viikko menee lomailessa kun viimeiset lomat tulee käytettyä. Sen jälkeen alkaa se leiri joka kestää yli viikon ja hommista ei vielä tietoa mitä siellä tulee tehtyä. Se toivottavasti selviää nyt alkavalla viikolla.

Veli sai tyttöystävänsä pitkään odotetun kaksion Joensuusta ja itsellä olisi sama vaihe vielä edessä. Tarkoitus olisi käydä viikolla tutustumassa Siilinjärvellä erääseen asuntoon ja odotella asuntoa Kuopiosta. Kuopion yksiöihin on vuoden jonot niin nopeampi on ottaa asunto Siilinjärveltä.

Ei tässä oikeastaan muuta, vähän kipeäksi olo menossa mutta eiköhän tuo helpota kun kotia pääsee nukkumaan kunnolla.

Päivät vähenee ihan kunnolla… Tässä on vähän kaikkea taas tapahtunut intissä ja ihan täällä kotioloissakin. Aloitetaan intti jutuilla nyt alkuun, harmikseni en päässyt apukouluttajaksi lääkintämieskurssille mutta ei voi mitään. Uudet lääkintämiehet muuttivat taloon ja sain toimia ryhmänjohtajana. Hommat onnistui ihan hyvin ja mitään suurempia ongelmia ei syntynyt. Tällä hetkellä uudet lämärit ovat viettäneet ensimmäiset päivät varuskuntasairaalassa tietoa keräämässä.

Sitten vähän kotirintamalta uutisia, tänään kolahti postia Kuopion Yliopistolta ja tässä kirjoittaa uusi oppilas kyseisessä laitoksessa. Vähän jännitti availla kirjettä kun oletuksena oli se “Ei” vastaus mutta myönteinen sieltä onneksi tuli. Tämä päivä sitä menikin sitten asuntohakemuksia täytellessä ja Kelalla asiointia. Ihan mukava yllätys kyllä, ei tarvitse enää miettiä opiskelupaikkaa tai töihin menemistä ihan heti… Katsotaan miten hommat lähtee käyntiin.

No heti tuon “ekan mobiili” viestin jälkeen tuli yllätys hommia. Pääsin 2.vk kanssa polttotaisteluradalle varoon. Jännäähän tässä on että olin sielä jo viime viikolla samoissa hommissa. Tänään aika meni vain paljon mukavammin kun sain pitää EA- koulutusta koko päivän. Ei tullut oikeestaan tylsää hetkeä niin on se tuokin tapa viettää päivä.

Muuta erikoista tässä nyt ei olekkaan tälle päivälle…

Kympit paikkuu!

Kyllä se aika menee ihan hirveän nopeasti. Nyt takana viime viestistä vuosankan ampumaleiri jossa oltiin varo- tehtävissä ja sitten aika hiljainen viikko kasarmilla.

Vuosanka oli ihan perus settiä eli oltiin pääasiassa varo- tehtävissä alku viikon ja lopussa sitten oltiin leirisairaalassa päivystämässä. Ei oikein tuntunut normaalilta leiriltä vaikka teltassa nukuttiinkin. Sää oli ihan hyvä vaikka yhtenä päivä tulikin kova ukkonen päälle. Leiri huipentui polkupyörä marssiin vuosankasta takaisin Kajaaniin joka on noin 90km. Sää ei oikein tuntenut armoa kun aurinko porotti koko päivän mutta illalla sää viilentyi onneksi. Porukka oli Kajaanissa siinä klo 22 aikoihin niin itselläkin varo tehtävä venyi aika pitkäksi.

Sitten itse tämä väli viikko oli aika hiljainen ja mitään tehtävää ei oikein ollut. Mitä nyt polttotaistelu radalla oltiin yksi päivä hommissa joka oli ihan mukavaa vaihtelua. Pääsi kokeilemaan taas kaasunaamarin tiiveyttäkin yhdessä vaiheessa ja onnekseni se toimi

Nyt seuraava viikko on ihan jännä taas vaihteeksi… Silloin selviää ketkä pääsevät lääkintämies kurssin apukouluttajiksi ja näitä valitaan 4 kpl miehistöstä. Odotukset kyllä ei ole korkealla kun vaatimustaso on aika huipulla noin pienessä porukassa. Myös tällä viikolla selviää johtajakoulutus valinnat ja muutetaan uusiin tupiin taas. Selviää ketkä ovat uusia lääkintämiehiä ja joiden kanssa vietetään loppu palvelus…